Mitä yhteistä on koronaviruksella ja vastuullisuudella?

  • Jaa Twitterissä
  • Jaa LinkedInissä

Riitta Jääskeläinen

Sijoitusjohtaja

Koronavirus ja vastuullisuus (eli vastuullinen sijoittaminen, yritysvastuu, ESG-asiat) ovat lopulta varsin samankaltaisia ilmiöitä. Ensin ne kytevät varjoissa – leviävät pienissä piireissä piilossa. Niihin vihkiytyneet puhuvat asiasta kielellä, jota muut eivät ymmärrä. Asiaa epäillään, väheksytään, liioitellaan, pelätään, kunnes leviäminen saavuttaa leimahduspisteen, jonka jälkeen ilmiö näyttäytyy kaikille, ja tieto leviää.

Kuten korona myös vastuullisuus on tullut näkyväksi ja yleistynyt. Tässä kohtaa tiet eroavat. Koronan leviäminen yritetään tukahduttaa, vastuullisuuden leviämistä taas pyritään kiihdyttämään.  Lopulta molemmat jäävät elämään keskuudessamme – korona ehkä kausittain palaavana vieraana, vastuullisuus taas arkipäiväistyneenä, välttämättömänä tapana toimia eli licence to operate– tai business as usual– toimintamallina. Vastuullisuus jatkaa matkaansa kytkeytyen lopulta myös vaikuttavuuteen.

Onko vastuullisuus jo arkipäiväistynyt osaksi muuta tekemistä? Olemmeko jo riittävän vastuullisia? Haimme vastausta haastattelemalla noin 30 rahastoja hallinnoivaa pääomasijoittajaa, joiden aktiivisia rahastoja löytyy salkustamme. Joukossa on kotimaisten lisäksi ulkomaisia venture-, yritysjärjestely- tai velkatoimijoita sekä varhaisen vaiheen sijoittajia tai vakiintuneempiin kasvuyrityksiin sijoittavia toimijoita. Mukana on generalisteja ja kapeaan fokusalueeseen keskittyviä, uusia ja jo markkinaan vakiintuneita sijoittajia.

Näissä kohtaamisissa opimme paljon, veimme viestiä eteenpäin ja nautimme monipuolisista keskusteluista. Kiitos niistä!

Seuraavaan olemme koonneet joitakin havaintoja haastatteluidemme perusteella:

Kuka on vastuussa vastuullisuudesta? Vakiintunut toimintatapa on, että kaikki pääomasijoittajan tiimiläiset ovat vastuussa, erityisesti omista kohdeyhtiöistään. Lisäksi yleensä yksi nimetty henkilö huolehtii mm. vastuullisuuspolitiikan päivitystarpeista, mahdollisesti sisäisestä koulutuksesta, yleistason raportoinnista ja jäsenyydestä esim. FVCA:n työryhmässä. Mielestämme tärkeää on, että joku hallinnoijan partnereista on vastuussa vastuullisuusasioista riippumatta mallista, jolla käytännön toiminta on organisoitu. Entä sitten vastuu sijoittajan ja kohdeyhtiön välillä? Haastatellut katsovat, että ensisijainen vastuu kohdeyhtiön vastuullisuudesta ja yritysvastuun toteuttamisesta on kohdeyhtiöissä, mutta pääomasijoittajalla on velvollisuus edistää asiaa ja tarvittaessa olla apuna konkreettistenkin haasteiden ratkaisemisessa, jakaen parhaita käytäntöjä kohdeyhtiöidensä välillä.

Kuka kouluttaa osaajia? Harva pääomasijoittaja on panostanut systemaattiseen ja suunnitelmalliseen koulutukseen tai käyttänyt siinä ulkopuolista osaamista. Yleistä vaikutti olevan, että kukin tiimiläinen kouluttautuu itse, ja että vastuuhenkilö jakaa tietoa kiinnostavista asioista ja seminaareista. Haasteena on, miten kiinnostukseltaan eri tasoisten tiimiläisten itsenäisesti keräämä tieto saadaan levitetyksi sijoittajan tiimissä. Kannustamme tiimejä aktiiviseen, vähintään vuosittaiseen work shop -muotoiseen sisäiseen/ulkoiseen koulutukseen sekä uusien tiimijäsenten sisäänajoon myös vastuullisuusasioissa.

Vastuullisuuspolitiikka – onko sille tarvetta?  Kaikilla tiimeillä oli vahvistettu vastuullisuuspolitiikka, joskin sen syvyys ja sisältö vaihtelivat laajasti. Korrelaatiota sisällön ja toimintatavan suhteen oli kuitenkin niukasti. Kaikki haastatellut korostivat yhtä lailla riskienhallinnollista näkökulmaa kuin liiketoimintamahdollisuuksia ja arvonnousupotentiaalia sanoituksen vaihdellessa. Jotkut toimijat keskittyivät erityisesti valitsemaansa temaattiseen osa-alueeseen, toiset (erityisesti kasvurahoituksen puolella) poissulkivat tiettyjä toimialoja (monesti EIF-aloitteisesti). Useimmiten politiikkaa kerrottiin päivitettävän ”tarvittaessa”, ja tarpeen identifiointi saattoi tulla tiimistä, sijoittajilta tai ulkoapäin. Kannustamme toimijoita päivittämään vastuullisuuspolitiikkansa ja toimintatapansa vuosittain samaan tapaan kuin kohdeyhtiöitä kannustetaan vuosittain tarkistavan yritysvastuuasioidensa tilanteet.

Miten asiaa pitäisi lähestyä – onko kantavaa tulokulmaa? Kaikki haastatellut näkivät, että vastuullinen toiminta on edellytys hyvälle tuotolle vähintäänkin pitkällä aikavälille. Kysyttäessä ”kenen edut painavat eniten” vastaus oli yksiselitteisesti joko ”kaikkien” tai ”omistajan eli sijoittajan”. Useampi toimija ei nähnyt mahdollista intressiristiriitaa eri tahojen kesken, ainakaan pitemmällä aikataululla. Moni myös korosti, että ilman vastuullisuutta (joko tiimissä tai kohdeyhtiöissä) on vaikea saada osaavaa henkilöstöä – asia on erityisesti nuorten ja koulutettujen työntekijöiden agendalla korkealla. Rahastosijoittajien kiinnostus vastuullisuuteen ja sen merkitykseen tuottoon on viime aikoina merkittävästi lisääntynyt.

Onko vastuullisuus integroitavissa sijoitustoimintaan? Kaikilla haastatelluilla vastuullisuus oli jotenkin osana DD:tä – toisilla laajempien kysymyslistojen muodossa, toisilla enemmänkin osana esim. legal DD:tä.  Vaikka mahdollisten löydösten vaikutus vaihteli, lähes jokainen kertoi jättäneensä jonkun sijoituksen tekemättä ESG-löydösten vuoksi (tosin löydös yleensä vaikutti olevan luonteeltaan sellainen, että se olisi tullut ilmi muissakin DD:n osa-alueissa). Jotkut kokivat löydökset positiiviseksi nähden niissä arvonluontimahdollisuuden ja loivat jo osana DD:tä kehityspolun tällekin osa-alueelle. Hallinnoinnin aikainen integrointi vaihteli: isommissa toimijoissa ja kohdeyhtiöissä vastuullisuusasiat oli otettu osaksi tiimin ja kohdeyritysten hallituksen vuosikelloa, mutta pienemmissä tiimeissä ja erityisesti venture-yhtiöissä asiaa ei vielä tarkasteltu systemaattisesti. Kannustamme tapaan, jossa hallinnoija tuo kohdeyhtiön hallituksen vuosiagendalle myös vastuullisuusasiat laajasti käsitettyinä. Kaikki hallinnoijat mielsivät irtaantumista ajatellen merkitykselliseksi, että vastuullisuusasiat ovat kunnossa.

Standardit, KPI:t ja hiilijalanjälkilaskenta – ahdistaako? Harva hallinnoija käytti mitään vastuullisuusstandardia. Yleisimmin mainittiin YK:n kestävän kehityksen mittarit (UN SDG:t), jotka eivät ole kuitenkaan vakiintuneet käyttöön. Vastuullisuuteen oli toimijoiden mukaan vaikea kytkeä toiminnan kannalta oleellisia ja aidosti mitattavia KPI-mittareita. Hiilijalanjälkilaskentaan oli muutama hallinnoija tutustumassa, mutta aktiivisesti sitä ei vielä salkkutasolla ollut otettu käyttöön, yksittäisiä kohdeyhtiöitä lukuun ottamatta. Hyvälle ajattelulle, luoville ratkaisuille ja kehitystoimille onkin tilausta.

Raportointi ja viestintä – pakkopullaako? Kohdeyhtiöiden ja hallinnoijien keskinäinen raportointi vastuullisuusasioissa on hyvin monimuotoista, sillä osa sijoittajista vaatii tiukkaa määrämuotoa ja frekvenssiä, osa suosii joustavampaa käytäntöä. Rahastosijoittajien keskuudessa näyttäisi muodostuvan käytännöksi malli, jossa kohdeyhtiökohtainen raportointi tapahtuu osana muutakin kvartaaliraportointia. Tämän lisäksi vähintään vuosittain hallinnoija raportoi yleisemmin omista ja kohdeyhtiön tapahtumista, keskeisistä teemoista ja toimista, sekä mahdollista tilastotietoa salkun osalta. Osalla toimijoista oli kriisiviestintäsuunnitelma tilanteille, joissa kohdeyhtiössä tapahtuu jotain julkisuuskynnyksen ylittävää vastuullisuuteen liittyen, toisilla taas ei vielä ollut käytäntöä tällaisten tilanteiden varalle.

Monimuotoisuus – kiintiöitäkö? Monimuotoisuuden käsite on noussut sanastoon ja saanut vastuullisuusasioiden joukossa huomiota. Määrittelyssä on hajontaa – osa toimijoista näkee sen ”vain” sukupuolikysymyksenä, osa taas merkittävästi laveammin sisältäen erilaiset kokemus- ja osaamistaustat, iän, sukupuolen ja kansallisuuden. Halua monimuotoisuuden edistämiseen on. Kuitenkin myös käytännön haasteet ovat sen osalta merkittäviä esimerkiksi rekrytointien hakijajoukon kokoonpanosta johtuen.

Vaikuttavuus – eikö me juuri siitä puhuttu vai tarkoitatko hyväntekeväisyyttä? Näkemykset käsitteestä ja sen merkityksellisyydestä sekä luonteesta suhteessa vastuullisuuteen vaihtelivat huomattavasti toimijoiden kesken. Käsitteen määritelmästä olisi toimialalla hyvä keskustella yhteisen kielen ja sanaston luomiseksi.

Matka vastuullisuuteen ja vaikuttavuuteen on alkanut ja arkipäiväistynyt kaikkialla, mutta päämäärään on vielä matkaa maalin liikkuessa jatkuvasti eteenpäin. Sen saavuttaminen vaatii jatkuvaa panostamista. Opitaan toisiltamme, ollaan avoimin mielin ja jaetaan parhaita käytäntöjä. Joka päivä vähän paremmin kuin eilen. Koronavirus jääköön historiaan, vastuullisuus arkeemme.

Iloista ja vastuullista vuodenvaihdetta kaikille!