Itselleni teema on poikkeuksellisen lähellä sydäntä, olenhan puoliverinen kielipuoli, joka on saanut alkunsa saksalaisen nuorukaisen päätöksestä lähteä opiskelijavaihtoon Ruotsiin. Isäni päätyikin sattumien kautta Helsinkiin, tapasi äitini ja jäi lopulta tänne. Olen päässyt seuraamaan Suomen ja Saksan yhtäläisyyksiä ja eroja jo lapsena kaksikielisessä suvussa, myöhemmin koulu- ja työelämässä.
Luovien suomalaisten uudissanojen – kuten rutimärkä ja kanaperää, kun tarkoitetaan peräkanaa – lisäksi olen oppinut, että saksalaisilla ja suomalaisilla on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Saksalaisen virallisuuden ja hierarkiat suomalaiset korvaavat vähäpuheisuudella ja vetäytyvällä, mutta välittömällä kanssakäymisellä. Muilta osin käyttäytymismallit muistuttavat toisiaan. Täsmällisyys, luotettavuus, suoraviivaisuus ja säästäväisyys (saksalaisilla ehkä pihiys?) ovat yleisiä piirteitä molemmissa kulttuureissa.
Kasvuhalu ei ole itsestäänselvyys
Pk-yritysten kasvuhakuisuuden suhteen maat eroavat toisistaan suuresti. Kansallisten pääomamarkkinoidemme kehittämisen ja analysoinnin tueksi kehitetty Tesin tietomalli osoittaa, että pk-yrityskenttämme kasvu on harvalukuisen joukon varassa.
Valtaosa suomalaisen yrityskentän liikevaihdosta tulee kolmen suurimman toimialan isoista yrityksistä. Tämä on ongelmallista, sillä suuryrityksiin ja muutamiin toimialoihin painottunut talous on herkkä paitsi globaaleille makrosykleille, myös yksittäisten toimialojen suhdannevaihteluille. Maamme noin 130 000 pk-yrityksestä voimakkaasti kasvuhakuisia on vain joka kymmenes.
Suomessa pk-yritysten kansainvälistymispyrkimykset ja innovaatiohakuisuus jäävät myös EU:n keskiarvojen alapuolelle, varsinkin pidempään yrittäjinä toimineilla. Mistä tämä johtuu? Vaikka Suomi onkin peruspessimististen sananlaskujen luvattu maa, ei kulttuuri mielestäni selitä kuilua suomalaisten ja saksalaisten kansainvälistyneiden kasvuyritysten määrässä.
Syitä voi etsiä Suomen elinkeinoelämän historiallisista rakenteista, missä sotakorvausinvestoinnit johtivat pieneen määrään suuria teollisia yksiköitä, ei niinkään laajaan, erikoistuneeseen, laadulla ja innovaatioilla kilpailevaan alihankintaverkostoon. Toinen selittävä tekijä saattaa olla Suomen pieni kotimarkkina, minkä toisaalta pitäisi nimenomaan kannustaa kansainväliseen liiketoimintaan, vaikkei välttämättä siihen valmenna.
Historiaan ja kotimarkkinamme pienuuteen emme voi vaikuttaa. Miten suomalaisia kasvuyrityksiä siis voisi auttaa?
Tukea verkostoista
Kansainväliseen kasvuun vaaditaan verkostoja sekä myynnin, markkinoinnin ja uusien liiketoimintamallien osaamista. Pienehköllä yrityksellä ei välttämättä ole varaa tai uskallusta rekrytoida tätä osaamista taloon. Toinen tapa on täydentää hallitusta uusilla ulkopuolisilla jäsenillä. He tuovat uudenlaisen ajattelun ja osaamisen lisäksi parhaimmillaan omat kansainväliset verkostonsa. Vertaistuki on konkreettinen keino kehittää toimintaa. Pk-kentässä on ollut ilo seurata Kasvuryhmän toimintaa. Perheyritysten liitto tarjoaa vertaistuen lisäksi valmennusta esimerkiksi omistamisen taitoon, myös seuraajapolven osalta.
Ulkopuolisen omistajan mukaan ottaminen on iso askel yritykselle, eikä se sovi kaikille. Joillekin yrityksille uuden vähemmistö- tai enemmistöomistajan mukaan ottaminen voi kuitenkin olla juuri oikea tapa päästä kiinni kansainväliseen kasvuun. Yhteistyökandidaatteihin tutustumisen voi aloittaa Pääomasijoittajien sijoittajahaun kautta. Myös listautuminen on vaihtoehto laajentumissuunnitelmien rahoittamiseksi ja uusien omistajien mukaan saamiseksi. Sen ei tarvitse myöskään olla ristiriidassa perheyrityseetoksen kanssa.
Saksalainen kolmikanta
Keskusteluissa Saksan Mittelstand-kenttää hyvin tuntevien henkilöiden kanssa käy ilmi, että siellä kauppakamarit on valjastettu yritysten kansainvälistymisen systemaattiseen tukemiseen. On hienoa, että tämä AHK-verkosto on nykyään myös suomalaisten yritysten käytettävissä samoin ehdoin kuin saksalaisille yrityksille.
Kolmikannan täydentää käytännönläheinen oppisopimusjärjestelmä, jota on yritetty sovittaa myös Suomeen. Meillä asian suhteen on noussut erityyppisiä epäilyksiä. Yrityksiä arveluttaa niihin kohdistuvien koulutuskustannusten suuruus, työntekijäjärjestöjä puolestaan aloituspalkkojen alittuminen ja ammattikorkeakoulun edunvalvontajärjestöjä opettajapaikkojen vähentyminen. Uskon, että uudenlaisilla yhteistyömalleilla nämä perustellut huolet olisivat ratkaistavissa.
Yrittänyttä laitetaan – uuteen arvostukseen
Yrittäjyys voi olla äärimmäisen palkitsevaa, mutta myös erittäin haastavaa ja jopa yksinäistä. Asenneilmasto yrittäjyyttä kohtaan on onneksi kohentunut mm. startup-yhteisö Slushin ja perinteisempiä pk-yrityksiä vauhdittavan Kasvuryhmän ansiosta. Yrittäjät ansaitsisivat paikkansa kansakunnan kaapin päällä siinä missä jääkiekkoilijat, formulakuskit ja kapellimestaritkin. Iso osa uusista työpaikoista syntyy nimenomaan kansainvälistyviin pk-yrityksiin, joiden kasvuvoima on suomalaisen hyvinvoinnin henkivakuutus.