Pääomasijoittajat vaikuttavat myönteisesti kohdeyhtiöiden kilpailukykyyn, tuottavuuteen ja innovaatioihin. Näin sanotaan useissa kotimaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa. Pääomasijoittajien maine ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen. Miten tämä ristiriita on selitettävissä?
Markkinoilla toimii kokemukseltaan, toimiala- ja sijoitusfokukseltaan sekä riskiprofiililtaan hyvin erityyppisiä pääomasijoittajia. Sijoittajaa valittaessa kannattaa pitää mielessä, mille markkinoille todennäköisimmin ollaan laajentumassa. Onko sijoittajalla relevanttia toimialakokemusta tai vahvaa osaamista osa-alueelta, johon yritys haluaa panostaa? Millainen sijoittaja sopii parhaiten omiin tavoitteisiin vai onko rahoituksen hakeminen tätä kautta ylipäätään paras mahdollinen vaihtoehto? Oikein valittu kumppani on edellytys onnistuneen kasvutarinan luomiselle.
Mikäli koko yhtiö myydään, ei ostajien sijoitusprofiileilla ole ratkaisevaa merkitystä joitain erikoistilanteita lukuun ottamatta. (Esimerkiksi earn out -järjestelyissä osa kauppahinnasta maksetaan myöhemmin yhtiön tuloskehityksen perusteella.)
Useimmat sijoittajat kuitenkin haluavat, että vanhat pääomistajat ja avainhenkilöt jatkavat yhtiössä, vaikka pääomistaja vaihtuisikin. Tällöin arvonluonnin edellytyksenä on, että eri omistajatahot ovat yksimielisiä valittavista strategisista vaihtoehdoista, riskitasosta sekä sijoituksen aikahorisontista. Sijoittajan ansaintalogiikka perustuu siihen, että kohdeyhtiö myydään tietyn ajan jälkeen eteenpäin tai listataan pörssiin. Myös tästä pitää olla yhteinen näkemys.
Oma kokemukseni on, että sijoittajien laatiman arvonluontisuunnitelman läpikäynti kaikkien omistajien kanssa ennen lopullista sijoitusta on hyvä tapa varmistua yhteisistä tavoitteista. Aina, kuten esimerkiksi huutokauppatilanteissa, tämä ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista.
Piilevä potentiaali esiin
Private equity (PE) -sijoittajat käyvät vuosittain läpi tuhansia yhtiöitä ja analysoivat niiden strategista potentiaalia. Vain murto-osa analysoiduista yhtiöistä päätyy investointikohteiksi. Analyysien lopputuloksena PE-yhtiöille syntyy kattava käsitys arvonluontimahdollisuuksista eri toimialoilla ja maantieteellisillä alueilla. Joskus ulkopuolisen on myös helpompi havaita piilevää potentiaalia esimerkiksi uusissa hinnoittelu- ja palvelumalleissa.
Pääomasijoittajat käyttävät huomattavan määrän ulkopuolista asiantuntemusta analysoidessaan mahdollisia sijoituskohteita. Siksi keskusteluista pääomasijoittajien kanssa on hyötyä kohdeyhtiöille, vaikka keskustelut eivät välittömästi johtaisikaan omistusjärjestelyihin.
Yrityksessä olevan uniikin osaamisen ymmärtäminen ja yhdistäminen keskeisiin makrotrendeihin ja muutoksiin asiakastottumuksissa ovat tärkeä osa sijoittajan arvonluontisuunnitelmaa. Yritykset, joiden liiketoiminta nojaa oikein ymmärrettyihin hiljaisiin markkinasignaaleihin sekä niitä tukevaan jatkuvasti kehitettävään osaamiseen, ovat todennäköisimpiä voittajia markkinoilla, jotka vaativat ketteryyttä ja kykyä sopeutua nopeisiin muutoksiin.
Usein käy niin, että trendit on ymmärretty oikein, mutta strategisten toimenpiteiden ajoitus on liian aikainen. Näissä tilanteissa on tärkeää, että omistajilla on sekä kärsivällisyyttä että reagointikykyä, mikäli tehdyt strategiset valinnat osoittautuvat vääriksi. Yksi keskeinen työkalu tässä on arvoa luovien toimenpiteiden seuraaminen käytännössä. Monilla sijoittajilla on tähän valmiita malleja. Yhtiön kannalta on myös hyvä, että sijoittajalta löytyy jatkosijoituskykyä, mikäli päivitetyt strategiat vaativat lisäinvestointeja.
Hallitus kasvun tukena
Sijoittajat kehittävät kohdeyhtiöitään ensisijaisesti hallitustyöskentelyn kautta. Hallituksen kokoonpano on arvonluonnin tärkeimpiä osa-alueita. Kohdeyhtiön hallitukseen tarvitaan arvonluonnin kannalta monipuolista, kansainvälistä osaamista. Samanaikaisesti on tärkeää, että hallitukseen valittavat henkilöt näkevät strategisen kokonaiskuvan, muuten he keskustelevat asiantuntevasti toistensa ohi.
Kansainvälisissä rekrytoinneissa yritykset voivat hyödyntää pääomasijoittajien verkostoja. On epätodennäköistä, että pienen suomalaisen yrityksen rekrytointihaaviin tarttuu juuri nyt vapaana oleva edullinen maailmanluokan osaaja maajohtajaksi. Taattuja rekrytointeja ei ole, mutta käytännön referenssit usealta taholta pienentävät kalliiden virherekrytointien määrää.
Pääomasijoittajista pitäisi olla käytännönläheistä tukea kohdeyhtiön yrityskauppastrategian toteuttamisessa. Pääomasijoittaja ymmärtää myös hyvin, mitä arvokomponentteja kehittämällä kaikki omistajat saavat parhaan mahdollisen hinnan irtautuessaan kohdeyhtiöstä.
Parhaimmillaan pääomasijoittajista voi olla paljon konkreettista hyötyä kaikille kohdeyhtiön omistajille. Edellytyksenä on, että vanhat omistajat ovat yksimielisiä omistuksen vähentämisen syistä ja valittavan sijoittajakumppanin osaamisesta ja profiilista. Joskus paras vaihtoehto on pääomasijoittaja, joskus teollinen kumppani. Joissain tilanteissa pelkkä hallituksen täydentäminen relevantilla osaamisella johtaa parhaaseen lopputulokseen.